16 hours to go

lndn1 lndn2 lndn4 lndn5 lndn6

Hammasharja, objektiivit, laturit, reppu, shortsit, aurinkolasit, kaiken maailman pillerit, missä helvetissä on adapteri, ÄITIIII EN LÖYDÄ SITÄ KIVAA VILLATAKKIA, voi saatana akku on loppu, missä yöpaita, missä kuulokkeet, missä elämä, apua.

Huomenna kello 7:38 starttaa juna Kokkolasta Helsinkiin, jonka matkustajiin me kuulutaan ellei kukaan tukehdu kieleensä tulevana yönä. Vietetään todennäkösesti osa päivää Stadin keskustassa, eli mua ja Soffea saa tulla moiksuttamaan jos sattuu näkemään ! Seuraavana päivänä kutsuuki sitte lentokenttä (ja Starbucks) ja matka kohti Lontoota. En malta odottaa et saan taas herätä Britannian aamuun ja metroihin juoksevien liikemiesten ääniin, kävellä ihmisten täyttämillä kaduilla punasten bussien viilettäessä ohi, puhua englantia ja kuulla sitä mihin ikinä meenkään, kiertää Oxford Streetin kauppoja kunnes jalat ei enää kanna, haistella viileitä metrotunneleita, hymyillä aidosti, tuntea että kuulun johonkin. Tästä tulee ihana viikko.

lost in the haze of the night

a_16 a_10 a_28 a_17 a_05 a_09 a_14 a_02 a_22 a_12 a_29 a_19 a_13 a_04 a_11 a_01 a_07 a_23 a_08 a_20

Jenna tuli viettämään muutaman päivän meille ja samalla heittämään hyvästit, se nimittäin lähtee vuodeks vaihtoon Saksaan. Yritettiin siis parhaamme mukaan käyttää aika hyödyks ja käytiin Kokkolassa ostelemassa vaatetuksia, käristyttiin rannalla paarmojen välipalana, pelattiin tuhat erää erilaisia korttipelejä ja mentiin verestämään muistoja mun isälle, jossa me tavattiin ekan kerran 8 vuotta sitte. Puhuttiin myös tuttuun tapaan syvällisiä yömyöhään ja käytiin kolmen tunnin pitusella kuvausreissulla pomppimassa pitkin Kaustista. Saatetaan hyvällä tuurilla nähä jouluna mut vuosi tuntuu silti ihan hirveän pitkältä ajalta, vaikka me ei olla ennenkään nähty ku monen kuukauden väliajoin ni on silti outoa et joudun selviämään ilman tota möhköä koko ekan ja kriittisen lukiovuoden. Surettaa.

Lontoo lähestyy päivä päivältä, ENÄÄ SIX FUCKING DAYS. Tekis mieli loikkia ympäriinsä ja heiluttaa häntää, se paikka tuntuu niin kodilta et on käsittämätön fiilis päästä sinne taas. Toinen syy loikkia on pll'n uusi jakso, jota en oo vielä ehtiny kattoa. Syy olla loikkimatta on tää kuumuus. Se vie voiton.

within the sound of silence

b02 b01 b06 b11 b03 b07 b12

Haluaisin esittää pari kritiikin sanaa sarjojen tekijöille - on ihmisyyttä vastaan, että yhessä tuotantokaudessa on vähän päälle kymmenen jaksoa. Siis kymmenen, kolmetoista, korkeintaan viistoista. Senhän kattoo läpi päivässä. Helvetti, sarjojen pitäis olla loppumatonta viihdettä mut kaikki loppuu sillä sekunnilla ku on alkanu vasta päästä kunnolla makuun.

Kuluneen viikon aikana oon käyny Soffella muutamaan otteeseen suunnittelemassa Lontoonmatkaa, joka muuten edellytti 14 kilometrin pyöräilyä paahtavassa helteessä. Ollaan tihrustettu katuja ruudulta silmät ristissä ja kirjotettu ylös lähimpien Starbucksien, metroasemien ja hätäruokamäkkäreiden osotteita. Käytiin samaisen pupulin kanssa tsekkaamassa Kokkola Cup - disco parina päivänä ja saatiin seuraks yks mun lukijoista, joka etti meidät käsiinsä sieltä höyryävän ihmismassan keskeltä ja liitty bileseurueeseen. Onnistuin myös tekemään käsittämättömän hyvää banaanijäätelöä. 

Aika hullua ajatella, että oon tosiaan ens viikolla Lontoossa. Ennen sitä on kuitenki tiedossa vielä Jennan visiitti, joka alkaa luultavasti tänään, ellei bussi päätä ajaa ojaan. Se tuleeki näillä näkymin olemaan meidän viimenen näkeminen vuoteen. Onneks meillä on muutama päivä aikaa nauttia toistemme laatuseurasta, nyt ku mulla on viimein taiteellinen kuvaaja paikalla ni saan toivon mukaan tännekki kivaa materiaalia mun hitusen väsähtäneestä naamasta. Yee haw !

#kaustinenfmf '14

fmf01 fmf11 fmf03 fmf04 fmf05 fmf06 fmf10 fmf08 fmf17 fmf09 fmf02 fmf12 fmf15 fmf13 fmf07 fmf16

Nyt on viimein tän vuoden festariviikko purkissa ! Pyörin tuttuun tapaan sekä alueella että ulkopuolella aika aktiivisesti yöhön asti, tää oli tosin ensimmäinen vuosi ku en enää saanu ilmasta esiintyjälippua mut ei se menoa haitannu - oveluudella sitä sisään pääsee. Sahattiin Kelan takapihan ja festarialueen väliä vaihtelevassa laumassa ja olotilassa, syötiin sedän viskikahvijäätelöä, istuttiin ringissä viltin päällä ja pidettiin hauskaa, paahduttiin polttavan auringon alla ja vastaavasti jäädyttiin yöllä, miittailtiin tulevien musalukiolaisten kaa, syötiin lättyjä nuotiolla, katkeroiduttiin upean uuden yläasteen takia, otettiin kuvia täydellisestä auringonlaskusta, puhallettiin saippuakuplia piknikillä, naurettiin hassuille ihmisille ja oltiin ilosia. Festariviikot on kaikessa kauheudessaan ja ihanuudessaan aina se piristysruiske ja elämä tän paikan kesässä, niistä jää superkivoja muistoja ja hyvä fiilis. Kävelin vikana iltana kahen jälkeen kotiin kuolemanhiljasessa yössä ja tuntu vähän surkealta et huomenna tää paikka on taas yhtä koomassa ku aina ennenki, toisaalta on ihanaa saada taas nukkua ja lahnata viikon sosiaalisuus- ja ulkoilma-annoksen jälkeen. Mulla oli kyllä kaikenkaikkiaan tosi jees festariviikko, toivottavasti en ollu ainut(。>‿‿<。)